Lähdekritiikki. Mikä helv**** lähdekritiikki?
Kaikki mitä netissä kerrotaan ei ole totta. Otetaan nyt tuorein esimerkki tämä delfiinigate. Lehdistö lähti muitta mutkitta toisen osapuolen kelkkaan tarkastamatta (luulen, en tiedä, en tarkastanut) minkään asian todenperäisyyttä. Aihe oli vain niin muheva, ettei sitä voinut jättää käyttämättä. Yhdistyihän siinä sympaattisten delfiinien julma kohtalo ja kylmäverinen bisnes. Samaan syssyyn saatiin yhdistettyä myös paikallispoliitikkoja. Vaalitkin on tulossa joten hieman myötätuntoa peliin ja bensaa liekkeihin niin saadaan kunnon äänivyöry aikaiseksi. Toisaalta jos vähän esitetään toisia huonomassa valossa niin sekin on mukavaa. Tietysti kukin vastaa omista sanomisistaan ja kieltämättä aika järjettömiä kommentteja on esitetty - puolin jos toisin. Tietysti toisen puolen aktiivinen "uutisointi" loi hiljaiselle osapuolelle ylitsepääsemättömän muurin. Älkää käsittäkö väärin. Minuakin surettaa delfiinien tilanne mutta sitäkin enemmän minua surettaa se, ettei enää mihinkään lukemaansa tahi kuulemaansa voi luottaa.
Kirjoitetaan ja jätetään vastuu lukijalle
Ennen sentään saattoi uskoa toimittajien tekevän työnsä. He kuuntelivat molempia osapuolia, tarkastivat tietojen todenperäisyyttä ja muodostivat niistä uutisen. Saattoivat tuoda oman mielipiteensä jossain sivulauseessa vaivihkaa esiin, ihan vain pikkuisen ihmisen mielipiteitä muokkaamaan. Tänäpäivänä toimittaja ei enää ole puolueeton. Vaikuttaa siltä, että päinvastoin. On trendikästä siirtyä jommankumman osapuolen kannalle, sillä toimittajahan haluaa osoittaa olevansa trendikäs, aikaansa seuraava valveutunut yksilö. Missä on ne toimittajat, jotka tutkivat "faktoja" eivätkä usko kaikkea kuulemaansa vaan tarkastavat tietojen todenperäisyyden. Kirjoittivat kuten asiat on ja jättivät lukijoille mahdollisuuden valita puolensa. Tietysti pienellä tuuppauksella suuntaan tai toiseen.
Äänekkäin ei saa muokata totuutta
Tottakai tiedon kulku on nopeutunut. Kaikkien on saatava uutinen esille ensimmäisenä. Klikkaukset tuovat kävijöitä, kävijät tuovat mainoseuroja. Nopein voittaa. Silti, en haluaisi uskoa, että ennen niin arvostetut päivälehdet lähtevät valumaan MV-julkaisun tasolle. En haluaisi uskoa, että Suomen kansa on niin tyhmää, että he nielevät kaiken purematta. Valitettavasti, päivä päivältä, molemmat vaihtoehdot alkavat toteutua. Kuningasvalittaja on uskonut päivälehtien tuottamiin uutisiin. On myös osannut suhtautua varauksella iltapäivälehtien tuottamiin uutisiin ja epäuskolla MV-julkaisujen tapaisiin. Silti delfiinigate pääsi yllättämään. Minäkin uskoin ensilukeman. Toisella kerralla ryhdyin katsomaan tarkemmin haastateltavien edustamia leirejä. Kolmannella lukemalla olin pettynyt journalistiseen osaamiseen.
Kuka muistaa Panamapapers jupakan
Panamapapers. Silloin epämääräiset julkaisut huutelivat isoon ääneen kuinka suomalaisia poliitikkoja on mukana aina presidentti Niinistöä myöten. Ihmiset innostuivat ja somekanavat soikeana oltiin polttamassa porukkaa roviolla. Olihan Islannin pääministerikin sotkeutunut juttuun ja eronnut jo tehtävästään. Suomessa tiedotusvälineet painavat asiaa villaisella. Jep. Näin helposti me suomalaiset olemme vietävissä. Aivan, tottakai asia painettiin villaisella - Suomessa. Eikö kenenkään päähän tullut ajatusta, että jos maailmalla isot lehdet kirjoittivat jostain Islannin pääministeristä niin eikö Suomen presidentti olisi ylittänyt uutiskynnystä? Tällä tasolla on suomalaisten lähdekritiikki ja median lukemisen taito.
Kaikki tässä kirjoittamani on pelkkää mutua. En ole tarkastanut mitään. Olen siis noudattanut huonon journalistiikan tapaa. Tuon vain oman mielipiteeni esiin, ainoana oikeana totuutena. Toisaalta en ole journalisti joten saan muovata päittenne sisältöä mielinmäärin. Lehdistönvapaus ei tarkoita sitä, että saa kirjoittaa mitä tahansa. Kiitos ja anteeks!